(no commit message)

[.git] / rasistiset_rikokset_-lausunto.mdwn

Tämän on siis tarkoitus olla asiantuntijalausunto ehdotettuun lakitekstiin,
ei mikään periaatteellinen ponsi tai julkilausuma.
Silti toki haluamme tuoda periaatteellisetkin näkökohdat esiin -
niihinhän koko kannanotto perustuu.

<hr>

## Lausuntoteksti(luonnos, **KESKENERÄINEN**)

### Lausunto Oikeusministeriön mietinnöstä 3/2010 Rasistiset rikokset

#### Johdanto

Electronic Frontier Finland (Effi) ry kannattaa varauksin Euroopan neuvoston 
tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan
hyväksymistä mietinnössä esitetyin varaumin artikloihin 3 ja 5
sekä lainsäädännön päivittämistä vastaamaan sitä sekä
neuvoston puitepäätöksen (2008/913/YOS) vaatimuksia.

**FIXME** pitäisikö eksplisiittisesti mainita puitepäätöksen mahdollistamat varaumalausumat? -Pitäisi.

Effi näkee työryhmän esittämissä lakiteksteissä
sekä perusteluissa kuitenkin useita vakavia ongelmia, erityisesti
sananvapautta kohtuuttomasti rajoittaville tulkinnoille 
alttiita muotoiluja. Ehdotukset menevät monessa kohdin
paljon pitemmälle kuin mainitut kansainväliset sopimukset
edellyttävät ja ovat paikoin suorastaan ristiriidassa
niiden kanssa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla edellyttää,
että sananvapauden rajoitusten on oltava *välttämättömiä*.
Siten ne pitäisi aina säätää mahdollisimman suppeiksi,
eikä laajemmiksi kuin sopimukset edellyttävät, kun
mitään näyttöä muuta Eurooppaa vakavammista ongelmista 
Suomessa ei ole.

Työryhmä on sananvapauden kannalta tärkeitä toimintoja
luetellessaan unohtanut kaikkein tärkeimmän:
poliittisen puheen, poliittiseen mielipiteenmuodostukseen
vaikuttamisen. Sananvapauden ensisijainen tarkoitushan
demokratiassa on mahdollistaa vapaa mielipiteenmuodostus
sallimalla kaikkien mielipiteiden, erityisesti kaikkein
kiistanalaisimpien, julkinen esittäminen ja puolustelu
(ja tietysti vastustaminenkin).

Muistion perusongelma on ajatus, että
jokin materiaali olisi itsessään rikollista tai niin vaarallista, 
että sen ei pitäisi lainkaan olla ihmisten saatavilla -
että rasismi olisi asia, josta ihmisten ei pitäisi
sallia vapaasti muodostaa mielipidettään.
Kriminalisoinnin pitäisi kohdistua toimintaan,
aineiston käyttötapaan, eikä kohdella materiaalia
sinänsä kuin "taudinaiheuttajaa", jolta ihmiset ovat
kykenemättömiä suojautumaan ja jolta viranomaisten
pitäisi hallintoalamaisia suojella.

Erityisen ongelmallisena Effi pitää esitystä
yleisön saataville asettamisen kriminalisoinnista
aivan liian laajalle ulottuvana: se rajoittaisi
kohtuuttomasti niin kirjakauppojen kuin kirjastojenkin
toimintaa ja tekisi rasismia ja xenofobiaa käsittelevän
tieteellisen tutkimuksen lähes mahdottomaksi.

Toinen erittäin ongelmallinen kohta on ehdotus tietoyhteiskunnan
palveluntarjoajan vastuuvapauden rajaamisesta tavalla,
joka olisi kohtuuttoman raskas siirtäessään näille
poliisin ja tuomioistuinten tehtäviä ja johtaisi
yhteiskunnallista keskustelua rajoittavaan itsesensuuriin.

Effi katsoo myös, että ainakin ehdotetussa muodossa
lainmuutokset rajoittaisivat sananvapautta niin paljon,
että niiden säätäminen edellyttäisi perustuslainsäätämisjärjestystä.

#### Yksityiskohtaiset arviot lakiehdotuksista

##### Rangaistusten määräytymisestä (RiL 6 luvun 5§)

Vaikuttimen käytölle koventamisperusteena ehdotetussa laajuudessa
ei ole vakuuttavia perusteita. Erityisesti uskonnon ja
elämänkatsomuksen ottaminen koventamisperusteisiin
sellaisinaan on niin vakava uskonnonvapauden rajoitus,
että sitä ei voida Suomen oloissa mitenkään perustella.
Tässä pitäisi ehdottomasti rajoittua vain tilanteisiin,
joissa uskontoa käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen
rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen 
alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään
neuvostojen puitepäätöksen 1 artiklan kohdan 3 mukaisesti.

Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysvaatimuksen
perusteella myös vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen
ottaminen mukaan koventamisperusteeseen edellyttäisi
näyttöä sekä tosiasiallisista vakavista ongelmista että
ehdotetun lainsäädännön vaikutuksesta niihin, eikä
sellaista ole esitetty.

Vaikuttimen ottaminen yleiseksi koventamisperusteeksi
edellyttämättä mitään konkreettista, joka sitoisi sen itse tekoon,
on yleisestikin varsin ongelmallista ja sen vaikutuksia ja
mahdollisia soveltamisalueita pitäisi pohtia 
hyvin perusteellisesti.
Erityisesti se saattaisi johtaa siihen, että vaikuttimia
arvioitaisiin vain syytetyn julkaistujen mielipiteiden
pohjalta, ja lisärangaistus tulisi siten tosiasiallisesti
mielipiteenilmaisusta eikä itse teon vaikuttimista.

Mietinnössä ongelmallisina mainitut tapaukset,
joissa nykyinen muotoilu ei toimi koska teko
onkin kohdistunut omaisuuteen, olisi helppoa
korjata täsmällisemmällä muotoilulla:

*"4) rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen 
tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tai
tämän omaisuuteen tai omaiseen tähän ryhmään kuulumisen perusteella; ja"*

Tätä laajempaan mielipiteenvapauden rajoittamiseen ei
ihmisoikeussopimuksen välttämättömyysperiaatteen valossa
ole perusteita.

Muistiossa esitetään koventamisperusteen käyttöä myös
mainittuihin ryhmiin kuulumattomien uhrien tapauksessa,
esimerkiksi rasisminvastaisen työn tekijöihin kohdistuvissa
teoissa. Tämän tarpeellisuus jää kuitenkin perustelematta:
koko tämän lainkohdan olennainen perustehan on uhrien
heikko asema ja kykenemättömyys itsensä puolustamiseen,
eikä valtaväestöön kuuluva tarvitse lisäsuojaa vain
tekemänsä hyvän työn takia. Jos sellainen kuitenkin
katsotaan tarpeelliseksi, se pitäisi perustella
erikseen ja mainita laissa täsmällisesti.

##### Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RiL 11 luvun 10§)

"Yleisön saataville asettaminen" kattaa muualla rikoslaissa
ja tekijänoikeuslaissa vakiintuneen tulkinnan mukaan kaikenlaisen 
myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne.
Siten ehdotettu muotoilu kriminalisoisi puheenaolevan aineiston 
myynnin kirjakaupoissa, lainaamisen kirjastoissa ym.
Esimerkiksi toisen maailmansodan historiaa tutkiva tiedemies ei 
ilmeisesti voisi laillisesti hankkia Hitlerin kirjoituksia.

Ehdotettu poikkeusmomentti ei asiaa korjaisi.
Erityisesti tieteessä tutkimuksen
rajaaminen "yleisesti hyväksyttävään" olisi
mahdoton, tieteellisen toisinajattelun ja
uudet läpimurrot estävä kriteeri.

Toisaalta on epäselvää kattaisiko "yleisön saataville
asettaminen" linkittämistä lainkaan. Asiasta ei ole
juurikaan oikeuskäytäntöä, tekijänoikeuslain esitöissä
eritellään erilaisia linkkityyppejä mutta kaiken
kaikkiaan asia on vielä avoin.
Siten parempi ratkaisu olisi katsoa laajamittainen
yllytystarkoituksessa tehty linkittäminen
avunannoksi levittämiseen.

Toiseksi, jos kriteeriksi asetetaan itse
materiaalin sisältö käyttötavasta riippumatta, se
tarkoittaisi, että tiettyä aineistoa joko
saa käyttää miten tahansa tai ei lainkaan:
tieteellinen tutkimus asettaisiin samalle
viivalle palopuheiden kanssa, raamatunlauseiden
käyttöä väkivaltaan yllyttämiseen ei voisi
kieltää sensuroimatta niitä kokonaan,
eikä rasistisesta puheesta raportointia voisi
erottaa sen alkuperäisestä esittämisestä
(vrt. työryhmänkin mainitsema EIT:n
päätös *Jersild vs. Tanska*).

Yleisön saataville asettamisen kielto riippumatta
tarkoituksesta tai kontekstista olisi myös
voimakas periaatteellinen kannanotto vapaata
mielipiteenmuodostusta vastaan.
Neuvostojen puitepäätöksessäkin johdonmukaisesti
viitataan tekotapaan olennaisena tunnusmerkkinä.

**FIXME** jotain tästä: Tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan muotoilu "making available" ...

Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysperiaatteen
mukaisesti tässäkään ei pitäisi laajentaa
kansanryhmän käsitettä sopimusvelvoitteita
laajemmiksi enempää kuin näyttö tosiasiallisista
vakavista ongelmista edellyttää. Erityisesti
elämänkatsomuksen lisääminen listaan samalla
epäsuorasti laajentaa uskonnon merkitystä siinä 
ryhmäjäsenyydestä itse uskoon tavalla,
joka puuttuisi rajusti uskonnonvapauteen:
jos toisen uskonnon jumalaa ei saa kutsua epäjumalaksi tai profeettaa vääräksi profeetaksi,
koska se olisi loukkaavaa, mitä jää jäljelle uskonnonvapaudesta?
Olisiko Ilse Paakkisen selvästi ateisteja loukkaava kirjoitus Helsingin Sanomissa 3.3.2010
(jossa mm. väitetään ateismia ideologiaksi, joka perustuu vihaan ja agressioon)
katsottava kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan?

Uskonto pitäisi tässäkin rajata vain tilanteisiin, joissa sitä
käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen
rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen 
alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään.

Hyvästä tarkoituksesta huolimatta vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen 
lisääminen kansanryhmän määritelmään ei ole perusteltua.
Sananvapauden rajoituksiin riittävän pahoista ongelmista Suomessa
ei ole näyttöä. Vammaisia ei uhkailla ryhmään kuulumisen vuoksi;
jos vammaisuuden perusteella pilkkaaminen halutaan kieltää, sen
voisi perustellummin lisätä esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöön.
Sukupuolisen suuntautumisen osalta taas ehdotettu muotoilu tarkoittaisi
varsin rajua puuttumista uskonnonvapauteen, kun ilmeisesti Raamatustakin
pitäisi sensuroida homoseksuaalisuuden kieltävät kohdat (kuten 3 Moos 18:22).
Toisaalta maailmalta löytyy varoittavia esimerkkejä siitä, että
seksuaalivähemmistöt ovat  erityisen haavoittuvia sananvapauden
rajoitusten väärinkäytölle, niiden alkuperäisestä tarkoituksesta huolimatta
(esim. Kanadan Little Sisters -kirjakaupan tapaus).

Lain nykyinenkin muotoilu on näissä suhteissa ongelmallinen, 
ja ongelma vain korostuu kun sitä yritetään laajentaa. 
Asiaa voisi yrittää korjata esimerkiksi rajauksella
*"... jos teko on suoritettu tavalla, joka on omiaan yllyttämään 
väkivaltaan tai vihaan tällaista ryhmää tai tällaisen ryhmän 
jäsentä kohtaan, ..."*.

Parasta olisi kuitenkin muotoilla koko pykälä uudelleen niin, että
kriminalisoidaan haitallinen teko sen primäärikriteerillä eikä epäsuorasti
pelätyllä tavalla mahdollisesti vaikuttavan materiaalin kautta, esimerkiksi
puitepäätöksen muotoilua seuraten:

*"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, 
joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän 
taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen
levittämällä lausuntoja tai muita tiedonantoja tai
muulla vastaavalla tavalla,
on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.*

*Momentissa 1 'uskonnon' tarkoitetaan viittaavan menettelyyn, 
jossa uskontoa käytetään tekosyynä tällaisten tekojen kohdistamiseen rodun, 
ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan 
määriteltyyn ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen."*

Vaihtoehtoisesti uskonnon voisi jättää lakitekstistä kokonaan
pois ja lisätä tekosyiden kierron estämiseksi
listan eteen sanan "tosiasiallisesti":

*"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, 
joka kohdistuu **tosiasiallisesti** rodun, ihonvärin, 
syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään ..."*

Tämä kattaisi uskonnon lisäksi muutkin kiertoilmaisut
kansanryhmän määrittelyssä.

##### Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (ehdotettu uusi RiL 11 luvun 10a§)

Uusia rikosnimikkeitä ei pitäisi lisätä ilman hyviä syitä, eikä tämän
tarpeellisuutta työryhmän muistiossa vakuuttavasti perustella.

Sinänsä törkeän tekomuodon luominen ei muuten olisi erityisen
ongelmallista, se voisi olla hyödyllistäkin,
mutta ehdotettu muotoilu on kohtuuttoman
väljä: etenkin kohta 2) olisi paremmin
paikallaan teon perusmuodon tunnusmerkistössä.
Ehdotettuun rangaistusasteikkoon nähden väkivaltaan
yllyttämisen pitäisi olla jollakin tavoin poikkeuksellista,
"muulla tavoin" on liian epämääräinen.


**FIXME** tähän ehdotus paremmasta muotoilusta

##### Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen (RiL 17 luvun 1a§)

Työryhmä esittää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittelyn laajentamista
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos tämä toteutetaan yhdessä
ehdotetun yleisön saataville asettamiskiellon kanssa, seuraus olisi,
että esimerkiksi tarkoituksella (rahaa saadakseen) yhdenkin rasistisen
kirjan myynyt antikvaarinen kirjakauppa voisi olla lain mukaan
järjestäytynyt rikollisryhmä. Tämä ei liene tarkoituksenmukaista.

Vaikka kansanryhmää vastaan kiihottaminen määriteltäisiinkin
edellämainitun kaltaiset omituisuudet poissulkevalla tavalla,
järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän laajentaminen
eksplisiittisesti tiettyyn rikokseen, ja vieläpä sellaiseen,
joka on (vaikka perusteltukin) sananvapauden rajoitus, vaatisi 
poikkeuksellisia perusteluja, joita ei työryhmän mietinnöstä löydy.

Ehdotetun kansanryhmää vastaan kiihottamisen törkeän muodon
mukaisiin rikoksiin järjestäytyneen rikollisryhmän
määrittely voisi soveltua, mutta siihen se tulisi 
jo rangaistusasteikon kautta mukaan eikä vaatisi
muutoksia tähän pykälään.

Effin mielestä tähän pykälään ei tule tehdä
työryhmän ehdottamaa muutosta.

##### Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa (Laki Tietoyht palv tarj 4. luku 15§)

Lain sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 § perusteella tuomioistuin voi poliisin, syyttäjän tai asianosaisen hakemuksesta määrätä verkkoviestin jakelun keskeytettäväksi, jos on ilmeistä, että viestin pitäminen julkisesti saatavilla on rangaistavaa. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Voimassa oleva laki mahdollistaa siis hyvin tehokkaan ja nopean puuttumisen laittomaan verkkoviestintään ilman, että Internet-palveluntarjoajille tarvitsee siirtää poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille kuuluvia tehtäviä.

Toimivaltainen tuomioistuin näissä asioissa on Internet-palveluntarjoajan kotipaikan tuomioistuin tai Helsingin käräjäoikeus. Effin selvittäessä asiaa toukokuussa 2007 ilmeni, että poliisi, syyttäjä tai asianosainen oli kuluneen yli kahden vuoden aikana pyytänyt verkkoviestin jakelun keskeyttämistä Helsingin käräjäoikeudelta kaksi kertaa (nämä kaksi tapausta sisältävät kaikki Helsingin käräjäoikeuden käsittelemät keskeyttämismääräykset ja myös ei-sähköisen median!). Vain toisessa tapauksessa pyyntö oli niin perusteltu, että tuomioistuin hyväksyi sen. Koska nykyisetkin oikeusturvakeinot riittävät eikä niitäkään ilmeisesti ole juuri tarvittu (yksi aiheellinen keskeyttämispyyntö kahdessa vuodessa), niin emme näe mitään syytä korjata olematonta ongelmaa uudella lainsäädännöllä. (Viite: <http://www.effi.org/blog/kai-2007-05-22.html>)

Ehdotettu sanamuoto lähtee jälleen siitä oletuksesta, että tietty *tieto* olisi
itsessään lainvastaista, riippumatta siitä mitä sillä tehdään,
millaisessa kontekstissa se esitetään,
ja jopa onko se julkisesti jakelussa vai esimerkiksi tutkijan yksityisessä 
tiedostossa. Tämän lähtökohdan ongelmallisuus on jo tullut esiin.

Toiseksi, vaatimus että palveluntarjoajan pitäisi voida tunnistaa
tieto "ilmeisesti" lainvastaiseksi on kohtuuton, kun puhutaan
tuomioistuimillekin vaikeista rajankäynneistä.

Mitään
sanktiota ylivarovaisuudesta ei ole, joten palveluntarjoajan
kannattaisi "varmuuden vuoksi" poistaa kaikki mistä joku
vain keksii valittaa. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä "chilling effect":
epätäsmällinen lainsäädäntö johtaa tarkoitettua merkittävämpään sananvapauden
rajoittamiseen, kun viestintää sensuroidaan varmuuden vuoksi. Tosiasiallisen
sananvapauden rajoittamisen kohteeksi joutuneella ei
olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan
edellyttämää oikeussuojakeinoa.
Tämä johtaisi mahdollisuuteen sabotoida
tehokkaasti poliittista keskustelua.

Kaiken kaikkiaan tämä muotoilu rajoittaisi sananvapautta
epäsuorasti, kiertäen Euroopan ihmisoikeussopimuksen
10 artiklan kohtaa "... viranomaisen siihen puuttumatta ..."
painostamalla palveluntarjoajia puuttumaan viranomaisen
asemesta, tavalla, joka selvästi ylittää saman sopimuksen
artiklassa 17 säädetyn oikeuksien väärinkäytön kiellon.

Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta palveluntarjoajia
tulisi sen sijaan kieltää poistamasta tietoa
ilman
tuomioistuimen määräystä,
lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 22§:n tapaista vastuun ottavaa valittajaa tai omia,
etukäteen julkaistuja sääntöjään.

**FIXME** tämän muotoilu kaipaa hiomista

##### Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Oikeushenkilön rangaistusvastuuta ehdotetaan laajennettavaksi
useassa pykälässä. Osa näistä on hyvin perusteltuja ja
ongelmattomia, esimerkiksi työsyrjinnän tapauksessa,
mutta erityisesti vaikuttimen käyttäminen kriteerinä
oikeushenkilön rangaistusvastuulle on ongelmallista:
pitääkö rasistisen vaikuttimen jotenkin näkyä oikeushenkilön
etuna (mikä se voisi olla?) tai toimeksiantona vai riittääkö 
asianomaisen toimihenkilön vaikutin?

Vaikuttimen asemesta parempi olisi käyttää kriteerinä
teon kohdistumista rodun, ihonvärin, 
syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän
jäseneen jäsenyyden takia.

**FIXME** täsmennettävä minkä rikosten osalta OK

<hr>

## epämuodollisia huomioita

* rikosten määrittely väärin päin: tekstien yms levittämistä ei
pitäisi määritellä rikokseksi, vaan varsinaisen tunnusmerkistön
pitäisi olla muu - vrt. EU:n puitepäätöksen muotoilu:
"edellä a alakohdassa tarkoitetun teon suorittaminen levittämällä tai 
jakamalla julkisesti kirjoituksia, kuvia tai muuta aineistoa".
Tätä *ei* pidä tulkita niin että minkäänlaisen aineiston
levittäminen tai jakaminen automaattisesti olisi rikollista,
vaan että väkivaltaan ja vihaan yllyttäminen silläkin tavoin
sitä olisi.

* "yleisön saataville asettaminen" mahdottoman lavea, sen
vakiintunut tulkinta kattaa kirjakaupatkin. Se olisi parasta
jättää kokonaan pois.

* vaikuttimien pitäminen raskauttavina asianhaaroina:
tähän pitäisi löytää hyvä muotoilu, joka rajaa
"vaikuttimen" selkeästi itse teosta havaittavissa
oleviin seikkoihin (vrt. palkkamurha), eikä johda
puhtaaseen ajatustenlukuvaatimukseen.

* organisoidun rikollisjärjestön määrittelyn laajentaminen
on tarpeetonta ja esitetyssä muodossa suorastaan mahdottoman
väljä: vaikka kriteerinä olisikin teon tarkoituksellisuus,
tarkoitus voisi olla rahanteko (kirjakaupat) tai
tieteellisen tutkimuksen edistäminen (historiantutkimus
tulee ensimmäisenä mieleen, mutta myös Tatu Vanhanen &c)

* muotoilu sallitusta tieteellisestä tutkimuksesta ym
on hirveä, ja sananvapauden ydin eli poliittinen puhe
on sivuutettu kokonaan.

## työryhmän lakiehdotusten analyysiä

### RiL 6 luvun 5§: Rangaistuksen määräämisestä
<pre>
    Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:

    4) rikoksen <i>tekeminen pääasiassa</i> rodun,
    kansallisen tai etnisen <i>alkuperän</i>, uskonnon
    tai <i>elämänkatsomuksen, syntyperän, sukupuolisen
    suuntautumisen, vammaisuuden</i> tai
    muun sellaisen perusteen vuoksi;
</pre>
Tämä tekee koventamisperusteen vaikuttimesta ilman mitään konkreettista
itse tekoon liittyvää näyttöä - puhdas ajatustenlukuvaatimus siis.
Jos tarkoitus on vain laajentaa koventamisperuste esimerkiksi
maahanmuuttajia puolustaviin ministereihin kohdistuviin tekoihin
tai uhrin omaisuuteen/omaisiin jne,
se olisi parempi sanoa eksplisiittisesti.

Koko viharikoslainsäädännön olennaisena perusteena oleva
uhrien heikko asema ja kyvyttömyys itsensä puolustamiseen
ei kuitenkaan mitenkään sovellu tuollaisiin tapauksiin.

Se että viittaus teon uhriin on poistettu johtaa muuten
mielenkiintoiseen seuraukseen: myös *tekijän* rotu jne
voisi olla koventamisperuste.

Mietinnössä havaituiksi ongelmiksi mainitut tapaukset
rikosten kohdistumisesta omaisuuteen tai omaisiin olisi
helppo kattaa eksplisiittisesti:
*"rikoksen kohdistaminen ... henkilöön, tämän omaisuuteen
tai omaisiin ..."*

### RiL 11 luku: Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

#### 10§  Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
<pre>
  Joka yleisön keskuuteen levittää <i>tai asettaa
yleisön saataville</i> lausuntoja, kuvia tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai
solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista 
taikka uskontoon tai <i>elämänkatsomukseen,
syntyperään, sukupuoliseen suuntautumiseen
tai vammaisuuteen perustuvaa</i> ryhmää taikka
niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää,
on tuomittava <i>kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan</i> sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
  <i>Kiihottamisena kansanryhmää vastaan ei
pidetä sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen
lausuntojen, kuvien tai tiedonantojen levittämistä 
yleisön keskuuteen tai asettamista yleisön saataville, 
joiden esittämistä on pidettävä hyväksyttävänä tieteessä, 
taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa
toiminnassa taikka ajankohtaisten tai historiallisten
tapahtumien selostamiseksi.</i>
</pre>
Uutta on siis "yleisön saataville asettaminen",
kuvien mainitseminen erikseen
ja toinen momentti (poikkeukset).

Tässä on pääsääntö ja poikkeus väärin päin.
Materiaalin levittämistä sinänsä ei pitäisi kriminalisoida,
vaan kriteerin pitäisi olla eksplisiittinen yllyttäminen
väkivaltaan tai vihaan.

Toiseksi, ehdotettu poikkeusluettelo antaa hämmentävän
kuvan sananvapauden merkityksestä: poliittinen puhe,
siis "väärien" mielipiteiden esittäminen, ei
ilmeisesti olisi lainkaan suojeltua.

Merkillistä on myös se, että poikkeusmomentti ei
puhu materiaalin käytöstä, vaan siitä itsestään -
ts. jos sen esittäminen luetelluissa konteksteissa on 
hyväksyttävää, sitä saa levittää missä vain!
(Epäilen kyllä että tämä ei ollut tarkoitus.)
Vrt. cybercrime-lisäpöytäkirjan 3 artiklan varauma 2,
joka viittaa nimenomaan toimintaan.

Koko pykälä pitäisi kirjoittaa uusiksi, nykyinenkin
muotoilu on kohtuuttoman tulkinnanvarainen.

Alustava ehdotus: *"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan
tai vihaan, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, syntyperän, 
uskonnon tai vakaumuksen taikka kansallisen tai etnisen 
alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen 
ryhmän jäseneen ..."*
(Suunnilleen suoraan EU:n puitepäätöksestä)

tai ehkä varaumalla *"... tavalla, joka on omiaan
yllyttämään väkivaltaan tai vihaan..."*

Idea on siis kriminalisoida se mitä halutaan
kieltää eikä tekoa siksi, että sen arvellaan voivan
sillä tavoin vaikuttaa.

#### 10a§  Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan

<pre>
  Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan
  1) kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan 
tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, 
törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, 
törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa 
tarkoituksessa tehtyyn tappoon,
  2) rikoksentekijän tarkoituksena on muulla
kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheuttaa
ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta tai
  3) selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä
tai turvallisuutta
  ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on 
tuomittava, <i>törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan</i>, 
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään 
neljäksi vuodeksi
</pre>

Kohta 2) on kohtuuttoman tulkinnanvarainen.
Ilman sitä tällä ei luultavasti olisi juurikaan vaikutuksia,
mutta turhalta koko pykälä silti tuntuu.

#### 15§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
<pre>
  Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, törkeään 
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja syrjintään 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
</pre>

Tämä tulee ilmeisesti suoraan EU:n puitepäätöksestä.
Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on
levitetty aika moneen pykälään, pitäisi analysoida
niiden yhteisvaikusta tarkemmin.

### RiL 17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

#### 1a§ Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
<pre>
  Se, joka:
  1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän 
taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
  2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä 
rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden 
valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla
taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
  3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa 
varten,
  4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen 
tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän
toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
  5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja 
järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
  6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia 
asioita tai antamalla ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä
taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
  7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden 
saavuttamista muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena 
on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on 
vähintään neljä vuotta vankeutta,
taikka yksi tai useampi 11 luvun <i>10 §:ssä</i> tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu 
rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on 
tuomittava <i>järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta</i> 
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
</pre>

Villakoiran ydin tässä on viittaus 11 luvun 10§:ään eli kiihotukseen
kansanryhmää vastaan. Varsin järeää kalustoa siis haetaan sen tueksi,
ja kun sen määritelmää samalla lavennetaan, järjestäytyneen
rikollisryhmän määritelmään mahtuisi esimerkiksi antikvaarinen kirjakauppa,
joka tarkoituksella (rahaa saadakseen) myy vääriä kirjoja,
tai yliopisto, joka pitää julkisesti saatavilla vääriä tutkimuksia...

Tämä kohta ehdotuksesta olisi syytä haudata kokonaan ja jättää
järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely tarkoittamaan sitä
mitä sillä on alunperinkin haettu eikä laajentaa sitä
"väärien" poliittisten toimijoiden piiriin.

#### 24§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
<pre>
   Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, 
laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon
järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, 
väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
lasta esittävän kuvan levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja 
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
   <i>Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan 
myös 1 §:ssä tarkoitettuun julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin, 
kun kehottamisen tai houkuttelemisen kohteena on 11 luvussa tarkoitettu 
syrjintä tai 47 luvussa tarkoitettu työsyrjintä tai kiskonnantapainen 
työsyrjintä taikka silloin, kun kehottamisen tai houkuttelemisen 
pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen, 
vammaisuus tai muu sellainen peruste.</i>
</pre>

Onkohan tämä ensimmäinen kerta kun *oikeushenkilön* vaikuttimia
käytettäisiin rikoksen tunnusmerkkinä?

### RiL 24 luku: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

#### 13 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu
<pre>
   Kunnianloukkaukseen ja törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun 
rikoksen pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai
etninen alkuperä, uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen 
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
</pre>
Taas kerran puhutaan pelkistä vaikuttimista, vaikka tässä olisi
jopa suht' helppoa laittaa kriteeri teon tosiasialliseen
luonteeseen.

### RiL 25 luku: vapauteen kohdistuvista rikoksista

#### 10§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
<pre>
  Ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
  <i>Laittomaan uhkaukseen silloin, kun rikoksen pääasiallisena 
vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.</i>
</pre>


### RiL 47 luku: työrikoksista

#### 9§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
<pre>
   Työturvallisuusrikokseen, <i>työsyrjintään ja  kiskonnantapaiseen 
työsyrjintään</i> sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta 
säädetään.
</pre>

### Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, 4. luku

#### 15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

<pre>
  Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää
palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja)
toimittamien tietojen tallentamisen tämän
pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa
tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, 
jos hän toimii viipymättä tallentamansa
tiedon saannin estämiseksi:

  2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, 
että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain 
(39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka
17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.
</pre>

Lisäys on siis viittaus kiihottamiseen ihmisryhmää vastaan.
On aika hurjaa vaatia palveluntarjoajaa tietämään **tieto**
*ilmeisesti* lainvastaiseksi, kun tuomioistuimillakin on
rajankäynnissä suuria vaikeuksia - eikä ehdotettu 10§
teksti itse asiassa edes (onneksi) määrittele tietoa
itsessään lainvastaiseksi, mikä tekee tuosta
muotoilusta entistäkin oudomman.

Lisäksi, kun toisaalta mitään sanktiota ei ole 
määrätty aiheettomasta tiedon saannin estämisestä,
on aika ilmeistä että tuosta seuraisi voimakas
pyrkimys palveluntarjoajille harjoittaa
itsesensuuria - tai siis asiakkaidensa
sensurointia "varmuuden vuoksi".