Tämän on siis tarkoitus olla asiantuntijalausunto ehdotettuun lakitekstiin, ei mikään periaatteellinen ponsi tai julkilausuma. Silti toki haluamme tuoda periaatteellisetkin näkökohdat esiin - niihinhän koko kannanotto perustuu.
## Lausuntoteksti(luonnos, **KESKENERÄINEN**) ### Lausunto Oikeusministeriön mietinnöstä 3/2010 Rasistiset rikokset #### Johdanto Electronic Frontier Finland (Effi) ry kannattaa varauksin Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan hyväksymistä mietinnössä esitetyin varaumin artikloihin 3 ja 5 sekä lainsäädännön päivittämistä vastaamaan sitä sekä neuvoston puitepäätöksen (2008/913/YOS) vaatimuksia. **FIXME** pitäisikö eksplisiittisesti mainita puitepäätöksen mahdollistamat varaumalausumat? -Pitäisi. Effi näkee työryhmän esittämissä lakiteksteissä sekä perusteluissa useita vakavia ongelmia, erityisesti sananvapautta kohtuuttomasti rajoittaville tulkinnoille alttiita muotoiluja. Ehdotukset menevät monessa kohdin paljon pitemmälle kuin mainitut kansainväliset sopimukset edellyttävät ja ovat paikoin suorastaan ristiriidassa niiden kanssa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla edellyttää, että sananvapauden rajoitusten on oltava *välttämättömiä*. Siten ne pitäisi aina säätää mahdollisimman suppeiksi, eikä laajemmiksi kuin sopimukset edellyttävät, kun mitään näyttöä muuta Eurooppaa vakavammista ongelmista Suomessa ei ole. Työryhmä on sananvapauden kannalta tärkeitä toimintoja luetellessaan unohtanut kaikkein tärkeimmän: poliittisen puheen, poliittiseen mielipiteenmuodostukseen vaikuttamisen. Sananvapauden ensisijainen tarkoitushan demokratiassa on mahdollistaa vapaa mielipiteenmuodostus sallimalla kaikkien mielipiteiden, erityisesti kaikkein kiistanalaisimpien, julkinen esittäminen ja puolustelu (ja tietysti vastustaminenkin). Muistion perusongelma on ajatus, että jokin materiaali olisi itsessään rikollista tai niin vaarallista, että sen ei pitäisi lainkaan olla ihmisten saatavilla - että rasismi olisi asia, josta ihmisten ei pitäisi sallia vapaasti muodostaa mielipidettään. Kriminalisoinnin pitäisi kohdistua toimintaan, aineiston käyttötapaan, eikä kohdella materiaalia sinänsä kuin "taudinaiheuttajaa", jolta ihmiset ovat kykenemättömiä suojautumaan ja jolta viranomaisten pitäisi hallintoalamaisia suojella. Erityisen ongelmallisena Effi pitää esitystä yleisön saataville asettamisen kriminalisoinnista aivan liian laajalle ulottuvana: se rajoittaisi kohtuuttomasti niin kirjakauppojen kuin kirjastojenkin toimintaa ja tekisi rasismia ja xenofobiaa käsittelevän tieteellisen tutkimuksen lähes mahdottomaksi. Toinen erittäin ongelmallinen kohta on ehdotus tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan vastuuvapauden rajaamisesta tavalla, joka olisi kohtuuttoman raskas siirtäessään näille poliisin ja tuomioistuinten tehtäviä ja johtaisi yhteiskunnallista keskustelua rajoittavaan itsesensuuriin. Effi katsoo myös, että ainakin ehdotetussa muodossa lainmuutokset rajoittaisivat sananvapautta niin paljon, että niiden säätäminen edellyttäisi perustuslainsäätämisjärjestystä. #### Yksityiskohtaiset arviot lakiehdotuksista ##### Rangaistusten määräytymisestä (RiL 6 luvun 5§) Vaikuttimen käytölle koventamisperusteena ehdotetussa laajuudessa ei ole vakuuttavia perusteita. Erityisesti uskonnon ja elämänkatsomuksen ottaminen koventamisperusteisiin sellaisinaan on niin vakava uskonnonvapauden rajoitus, että sitä ei voida Suomen oloissa mitenkään perustella. Tässä pitäisi ehdottomasti rajoittua vain tilanteisiin, joissa uskontoa käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään neuvostojen puitepäätöksen 1 artiklan kohdan 3 mukaisesti. Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysvaatimuksen perusteella myös vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen ottaminen mukaan koventamisperusteeseen edellyttäisi näyttöä sekä tosiasiallisista vakavista ongelmista että ehdotetun lainsäädännön vaikutuksesta niihin, eikä sellaista ole esitetty. Vaikuttimen ottaminen yleiseksi koventamisperusteeksi edellyttämättä mitään konkreettista, joka sitoisi sen itse tekoon, on yleisestikin varsin ongelmallista ja sen vaikutuksia ja mahdollisia soveltamisalueita pitäisi pohtia hyvin perusteellisesti. Erityisesti se saattaisi johtaa siihen, että vaikuttimia arvioitaisiin vain syytetyn julkaistujen mielipiteiden pohjalta, ja lisärangaistus tulisi siten tosiasiallisesti mielipiteenilmaisusta eikä itse teon vaikuttimista. Mietinnössä ongelmallisina mainitut tapaukset, joissa nykyinen muotoilu ei toimi koska teko onkin kohdistunut omaisuuteen, olisi helppoa korjata täsmällisemmällä muotoilulla: *"4) rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tai tämän omaisuuteen tai omaiseen tähän ryhmään kuulumisen perusteella; ja"* Tätä laajempaan mielipiteenvapauden rajoittamiseen ei ihmisoikeussopimuksen välttämättömyysperiaatteen valossa ole perusteita. Muistiossa esitetään koventamisperusteen käyttöä myös mainittuihin ryhmiin kuulumattomien uhrien tapauksessa, esimerkiksi rasisminvastaisen työn tekijöihin kohdistuvissa teoissa. Tämän tarpeellisuus jää kuitenkin perustelematta: koko tämän lainkohdan olennainen perustehan on uhrien heikko asema ja kykenemättömyys itsensä puolustamiseen, eikä valtaväestöön kuuluva tarvitse lisäsuojaa vain tekemänsä hyvän työn takia. Jos sellainen kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, se pitäisi perustella erikseen ja mainita laissa täsmällisesti. ##### Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RiL 11 luvun 10§) "Yleisön saataville asettaminen" kattaa muualla rikoslaissa ja tekijänoikeuslaissa vakiintuneen tulkinnan mukaan kaikenlaisen myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne, mutta ei epäsuoria viittauksia kuten linkitystä Internetissä. Siten ehdotettu muotoilu kriminalisoisi puheenaolevan aineiston myynnin kirjakaupoissa, lainaamisen kirjastoissa ym. Esimerkiksi toisen maailmansodan historiaa tutkiva tiedemies ei ilmeisesti voisi laillisesti hankkia Hitlerin kirjoituksia. Ehdotettu poikkeusmomentti ei asiaa korjaisi. Erityisesti tieteessä tutkimuksen rajaaminen "yleisesti hyväksyttävään" olisi mahdoton, tieteellisen toisinajattelun ja uudet läpimurrot estävä kriteeri. Toiseksi, jos kriteeriksi asetetaan itse materiaalin sisältö käyttötavasta riippumatta, se tarkoittaisi, että tiettyä aineistoa joko saa käyttää miten tahansa tai ei lainkaan: tieteellinen tutkimus asettaisiin samalle viivalle palopuheiden kanssa, raamatunlauseiden käyttöä väkivaltaan yllyttämiseen ei voisi kieltää sensuroimatta niitä kokonaan, eikä rasistisesta puheesta raportointia voisi erottaa sen alkuperäisestä esittämisestä (vrt. työryhmänkin mainitsema EIT:n päätös *Jersild vs. Tanska*). Yleisön saataville asettamisen kielto olisi myös voimakas periaatteellinen kannanotto vapaata mielipiteenmuodostusta vastaan. Neuvostojen puitepäätöksessäkin johdonmukaisesti viitataan tekotapaan olennaisena tunnusmerkkinä. **FIXME** jotain tästä: Tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan muotoilu "making available" ... Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysperiaatteen mukaisesti tässäkään ei pitäisi laajentaa kansanryhmän käsitettä sopimusvelvoitteita laajemmiksi enempää kuin näyttö tosiasiallisista vakavista ongelmista edellyttää. Erityisesti elämänkatsomuksen lisääminen listaan samalla epäsuorasti laajentaa uskonnon merkitystä siinä ryhmäjäsenyydestä itse uskoon tavalla, joka puuttuisi rajusti uskonnonvapauteen: jos toisen uskonnon jumalaa ei saa kutsua epäjumalaksi tai profeettaa vääräksi profeetaksi, koska se olisi loukkaavaa, mitä jää jäljelle uskonnonvapaudesta? Olisiko Ilse Paakkisen selvästi ateisteja loukkaava kirjoitus Helsingin Sanomissa 3.3.2010 (jossa mm. väitetään ateismia ideologiaksi, joka perustuu vihaan ja agressioon) katsottava kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan? Uskonto pitäisi tässäkin rajata vain tilanteisiin, joissa sitä käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen lisääminen kansanryhmän määritelmään ei ole perusteltua. Sananvapauden rajoituksiin riittävän pahoista ongelmista Suomessa ei ole näyttöä. Vammaisia ei uhkailla ryhmään kuulumisen vuoksi; jos vammaisuuden perusteella pilkkaaminen halutaan kieltää, sen voisi perustellummin lisätä esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöön. Sukupuolisen suuntautumisen osalta taas ehdotettu muotoilu tarkoittaisi varsin rajua puuttumista uskonnonvapauteen, kun ilmeisesti Raamatustakin pitäisi sensuroida homoseksuaalisuuden kieltävät kohdat (kuten 3 Moos 18:22). Toisaalta maailmalta löytyy varoittavia esimerkkejä siitä, että seksuaalivähemmistöt ovat erityisen haavoittuvia sananvapauden rajoitusten väärinkäytölle, niiden alkuperäisestä tarkoituksesta huolimatta (esim. Kanadan Little Sisters -kirjakaupan tapaus). Lain nykyinenkin muotoilu on näissä suhteissa ongelmallinen, ja ongelma vain korostuu kun sitä yritetään laajentaa. Asiaa voisi yrittää korjata esimerkiksi rajauksella *"... jos teko on suoritettu tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan tällaista ryhmää tai tällaisen ryhmän jäsentä kohtaan, ..."*. Parasta olisi kuitenkin muotoilla koko pykälä uudelleen niin, että kriminalisoidaan haitallinen teko sen primäärikriteerillä eikä epäsuorasti pelätyllä tavalla mahdollisesti vaikuttavan materiaalin kautta, esimerkiksi puitepäätöksen muotoilua seuraten: *"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen levittämällä lausuntoja tai muita tiedonantoja tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.* *Momentissa 1 'uskonnon' tarkoitetaan viittaavan menettelyyn, jossa uskontoa käytetään tekosyynä tällaisten tekojen kohdistamiseen rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen."* Vaihtoehtoisesti uskonnon voisi jättää lakitekstistä kokonaan pois ja lisätä tekosyiden kierron estämiseksi listan eteen sanan "tosiasiallisesti": *"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu **tosiasiallisesti** rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään ..."* Tämä kattaisi uskonnon lisäksi muutkin kiertoilmaisut kansanryhmän määrittelyssä. ##### Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (ehdotettu uusi RiL 11 luvun 10a§) Uusia rikosnimikkeitä ei pitäisi lisätä ilman hyviä syitä, eikä tämän tarpeellisuutta työryhmän muistiossa vakuuttavasti perustella. Sinänsä törkeän tekomuodon luominen ei muuten olisi erityisen ongelmallista, se voisi olla hyödyllistäkin, mutta ehdotettu muotoilu on kohtuuttoman väljä: etenkin kohta 2) olisi paremmin paikallaan teon perusmuodon tunnusmerkistössä. Ehdotettuun rangaistusasteikkoon nähden väkivaltaan yllyttämisen pitäisi olla jollakin tavoin poikkeuksellista, "muulla tavoin" on liian epämääräinen. **FIXME** tähän ehdotus paremmasta muotoilusta ##### Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen (RiL 17 luvun 1a§) Työryhmä esittää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittelyn laajentamista kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos tämä toteutetaan yhdessä ehdotetun yleisön saataville asettamiskiellon kanssa, seuraus olisi, että esimerkiksi tarkoituksella (rahaa saadakseen) yhdenkin rasistisen kirjan myynyt antikvaarinen kirjakauppa voisi olla lain mukaan järjestäytynyt rikollisryhmä. Tämä ei liene tarkoituksenmukaista. Vaikka kansanryhmää vastaan kiihottaminen määriteltäisiinkin edellämainitun kaltaiset omituisuudet poissulkevalla tavalla, järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän laajentaminen eksplisiittisesti tiettyyn rikokseen, ja vieläpä sellaiseen, joka on (vaikka perusteltukin) sananvapauden rajoitus, vaatisi poikkeuksellisia perusteluja, joita ei työryhmän mietinnöstä löydy. Ehdotetun kansanryhmää vastaan kiihottamisen törkeän muodon mukaisiin rikoksiin järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely voisi soveltua, mutta siihen se tulisi jo rangaistusasteikon kautta mukaan eikä vaatisi muutoksia tähän pykälään. Effin mielestä tähän pykälään ei tulisi tehdä työryhmän ehdottamaa muutosta. ##### Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa (Laki Tietoyht palv tarj 4. luku 15§) Ehdotettu sanamuoto lähtee taas siitä, että tietty *tieto* olisi itsessään lainvastaista, riippumatta siitä mitä sillä tehdään, millaisessa kontekstissa se esitetään, ja jopa onko se julkisesti jakelussa vai esimerkiksi tutkijan yksityisessä tiedostossa. Tämän lähtökohdan ongelmallisuus on jo tullut esiin. Toiseksi, vaatimus että palveluntarjoajan pitäisi voida tunnistaa tieto "ilmeisesti" lainvastaiseksi on kohtuuton, kun puhutaan tuomioistuimillekin vaikeista rajankäynneistä. Lain sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 § perusteella tuomioistuin voi poliisin, syyttäjän tai asianosaisen hakemuksesta määrätä verkkoviestin jakelun keskeytettäväksi, jos on ilmeistä, että viestin pitäminen julkisesti saatavilla on rangaistavaa. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Voimassa oleva laki mahdollistaa siis hyvin tehokkaan ja nopean puuttumisen laittomaan viestintään ilman että Internet-operaattoreille tarvitsee siirtää nykyään syyttäjille ja tuomioistuimille kuuluvia tehtäviä. Effin selvittäessä asiaa toukokuussa 2007 ilmeni, että poliisi, syyttäjä tai asianosainen oli kuluneen yli kahden vuoden aikana pyytänyt verkkoviestin jakelun keskeyttämistä Helsingin käräjäoikeudelta kaksi kertaa (nämä kaksi tapausta sisältävät kaikki Helsingin käräjäoikeuden käsittelemät keskeyttämismääräykset!). Vain toisessa tapauksessa pyyntö oli niin perusteltu, että oikeus hyväksyi sen. Kun nykyisiäkään oikeusturvakeinoja ei ilmeisesti tarvita, niin emme näe mitään syytä korjata olematonta ongelmaa uudella lainsäädänöllä. (Viite yllä olevaan: ) Ongelmallisinta tässä ehdotuksessa on se, että mitään sanktiota ylivarovaisuudesta ei ole, joten palveluntarjoajan kannattaisi "varmuuden vuoksi" poistaa kaikki mistä joku vain keksii valittaa - eikä tällaisen tosiasiallisen sananvapauden rajoittamisen kohteeksi joutuneella olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan edellyttämää oikeussuojakeinoa. Tämä johtaisi mahdollisuuteen sabotoida tehokkaasti poliittista keskustelua. Kaiken kaikkiaan tämä muotoilu rajoittaisi sananvapautta epäsuorasti, kiertäen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kohtaa "... viranomaisen siihen puuttumatta ..." painostamalla palveluntarjoajia puuttumaan viranomaisen asemesta, tavalla joka selvästi ylittää saman sopimuksen artiklassa 17 säädetyn oikeuksien väärinkäytön kiellon. Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta parasta olisi sen sijaan kieltää palveluntarjoajia poistamasta tietoa ilman selviä kriteereitä: tuomioistuimen määräystä, saman lain 22§:n tapaista vastuun ottavaa valittajaa tai omia, etukäteen julkaistuja ja valituskelpoisia sääntöjään. **FIXME** tämän muotoilu kaipaa hiomista ##### Oikeushenkilön rangaistusvastuu Oikeushenkilön rangaistusvastuuta ehdotetaan laajennettavaksi useassa pykälässä. Osa näistä on hyvin perusteltuja ja ongelmattomia, esimerkiksi työsyrjinnän tapauksessa, mutta erityisesti vaikuttimen käyttäminen kriteerinä oikeushenkilön rangaistusvastuulle on ongelmallista: pitääkö rasistisen vaikuttimen jotenkin näkyä oikeushenkilön etuna (mikä se voisi olla?) tai toimeksiantona vai riittääkö asianomaisen toimihenkilön vaikutin? Vaikuttimen asemesta parempi olisi käyttää kriteerinä teon kohdistumista rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen jäsenyyden takia. **FIXME** täsmennettävä minkä rikosten osalta OK
## epämuodollisia huomioita * rikosten määrittely väärin päin: tekstien yms levittämistä ei pitäisi määritellä rikokseksi, vaan varsinaisen tunnusmerkistön pitäisi olla muu - vrt. EU:n puitepäätöksen muotoilu: "edellä a alakohdassa tarkoitetun teon suorittaminen levittämällä tai jakamalla julkisesti kirjoituksia, kuvia tai muuta aineistoa". Tätä *ei* pidä tulkita niin että minkäänlaisen aineiston levittäminen tai jakaminen automaattisesti olisi rikollista, vaan että väkivaltaan ja vihaan yllyttäminen silläkin tavoin sitä olisi. * "yleisön saataville asettaminen" mahdottoman lavea, sen vakiintunut tulkinta kattaa kirjakaupatkin. Se olisi parasta jättää kokonaan pois. * vaikuttimien pitäminen raskauttavina asianhaaroina: tähän pitäisi löytää hyvä muotoilu, joka rajaa "vaikuttimen" selkeästi itse teosta havaittavissa oleviin seikkoihin (vrt. palkkamurha), eikä johda puhtaaseen ajatustenlukuvaatimukseen. * organisoidun rikollisjärjestön määrittelyn laajentaminen on tarpeetonta ja esitetyssä muodossa suorastaan mahdottoman väljä: vaikka kriteerinä olisikin teon tarkoituksellisuus, tarkoitus voisi olla rahanteko (kirjakaupat) tai tieteellisen tutkimuksen edistäminen (historiantutkimus tulee ensimmäisenä mieleen, mutta myös Tatu Vanhanen &c) * muotoilu sallitusta tieteellisestä tutkimuksesta ym on hirveä, ja sananvapauden ydin eli poliittinen puhe on sivuutettu kokonaan. ## työryhmän lakiehdotusten analyysiä ### RiL 6 luvun 5§: Rangaistuksen määräämisestä 
    Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:

    4) rikoksen tekeminen pääasiassa rodun,
    kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon
    tai elämänkatsomuksen, syntyperän, sukupuolisen
    suuntautumisen, vammaisuuden tai
    muun sellaisen perusteen vuoksi;
Tämä tekee koventamisperusteen vaikuttimesta ilman mitään konkreettista itse tekoon liittyvää näyttöä - puhdas ajatustenlukuvaatimus siis. Jos tarkoitus on vain laajentaa koventamisperuste esimerkiksi maahanmuuttajia puolustaviin ministereihin kohdistuviin tekoihin tai uhrin omaisuuteen/omaisiin jne, se olisi parempi sanoa eksplisiittisesti. Koko viharikoslainsäädännön olennaisena perusteena oleva uhrien heikko asema ja kyvyttömyys itsensä puolustamiseen ei kuitenkaan mitenkään sovellu tuollaisiin tapauksiin. Se että viittaus teon uhriin on poistettu johtaa muuten mielenkiintoiseen seuraukseen: myös *tekijän* rotu jne voisi olla koventamisperuste. Mietinnössä havaituiksi ongelmiksi mainitut tapaukset rikosten kohdistumisesta omaisuuteen tai omaisiin olisi helppo kattaa eksplisiittisesti: *"rikoksen kohdistaminen ... henkilöön, tämän omaisuuteen tai omaisiin ..."* ### RiL 11 luku: Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan #### 10§ Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 
  Joka yleisön keskuuteen levittää tai asettaa
yleisön saataville lausuntoja, kuvia tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai
solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista 
taikka uskontoon tai elämänkatsomukseen,
syntyperään, sukupuoliseen suuntautumiseen
tai vammaisuuteen perustuvaa ryhmää taikka
niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää,
on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
  Kiihottamisena kansanryhmää vastaan ei
pidetä sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen
lausuntojen, kuvien tai tiedonantojen levittämistä 
yleisön keskuuteen tai asettamista yleisön saataville, 
joiden esittämistä on pidettävä hyväksyttävänä tieteessä, 
taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa
toiminnassa taikka ajankohtaisten tai historiallisten
tapahtumien selostamiseksi.
Uutta on siis "yleisön saataville asettaminen", kuvien mainitseminen erikseen ja toinen momentti (poikkeukset). Tässä on pääsääntö ja poikkeus väärin päin. Materiaalin levittämistä sinänsä ei pitäisi kriminalisoida, vaan kriteerin pitäisi olla eksplisiittinen yllyttäminen väkivaltaan tai vihaan. Toiseksi, ehdotettu poikkeusluettelo antaa hämmentävän kuvan sananvapauden merkityksestä: poliittinen puhe, siis "väärien" mielipiteiden esittäminen, ei ilmeisesti olisi lainkaan suojeltua. Merkillistä on myös se, että poikkeusmomentti ei puhu materiaalin käytöstä, vaan siitä itsestään - ts. jos sen esittäminen luetelluissa konteksteissa on hyväksyttävää, sitä saa levittää missä vain! (Epäilen kyllä että tämä ei ollut tarkoitus.) Vrt. cybercrime-lisäpöytäkirjan 3 artiklan varauma 2, joka viittaa nimenomaan toimintaan. Koko pykälä pitäisi kirjoittaa uusiksi, nykyinenkin muotoilu on kohtuuttoman tulkinnanvarainen. Alustava ehdotus: *"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, syntyperän, uskonnon tai vakaumuksen taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen ..."* (Suunnilleen suoraan EU:n puitepäätöksestä) tai ehkä varaumalla *"... tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan..."* Idea on siis kriminalisoida se mitä halutaan kieltää eikä tekoa siksi, että sen arvellaan voivan sillä tavoin vaikuttaa. #### 10a§ Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan 
  Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan
  1) kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan 
tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, 
törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, 
törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa 
tarkoituksessa tehtyyn tappoon,
  2) rikoksentekijän tarkoituksena on muulla
kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheuttaa
ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta tai
  3) selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä
tai turvallisuutta
  ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on 
tuomittava, törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, 
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään 
neljäksi vuodeksi
Kohta 2) on kohtuuttoman tulkinnanvarainen. Ilman sitä tällä ei luultavasti olisi juurikaan vaikutuksia, mutta turhalta koko pykälä silti tuntuu. #### 15§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu 
  Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, törkeään 
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja syrjintään 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
Tämä tulee ilmeisesti suoraan EU:n puitepäätöksestä. Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on levitetty aika moneen pykälään, pitäisi analysoida niiden yhteisvaikusta tarkemmin. ### RiL 17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan #### 1a§ Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen 
  Se, joka:
  1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän 
taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
  2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä 
rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden 
valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla
taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
  3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa 
varten,
  4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen 
tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän
toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
  5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja 
järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
  6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia 
asioita tai antamalla ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä
taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
  7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden 
saavuttamista muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena 
on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on 
vähintään neljä vuotta vankeutta,
taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu 
rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on 
tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta 
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Villakoiran ydin tässä on viittaus 11 luvun 10§:ään eli kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Varsin järeää kalustoa siis haetaan sen tueksi, ja kun sen määritelmää samalla lavennetaan, järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmään mahtuisi esimerkiksi antikvaarinen kirjakauppa, joka tarkoituksella (rahaa saadakseen) myy vääriä kirjoja, tai yliopisto, joka pitää julkisesti saatavilla vääriä tutkimuksia... Tämä kohta ehdotuksesta olisi syytä haudata kokonaan ja jättää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely tarkoittamaan sitä mitä sillä on alunperinkin haettu eikä laajentaa sitä "väärien" poliittisten toimijoiden piiriin. #### 24§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu 
   Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, 
laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon
järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, 
väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
lasta esittävän kuvan levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja 
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
   Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan 
myös 1 §:ssä tarkoitettuun julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin, 
kun kehottamisen tai houkuttelemisen kohteena on 11 luvussa tarkoitettu 
syrjintä tai 47 luvussa tarkoitettu työsyrjintä tai kiskonnantapainen 
työsyrjintä taikka silloin, kun kehottamisen tai houkuttelemisen 
pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen, 
vammaisuus tai muu sellainen peruste.
Onkohan tämä ensimmäinen kerta kun *oikeushenkilön* vaikuttimia käytettäisiin rikoksen tunnusmerkkinä? ### RiL 24 luku: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta #### 13 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu 
   Kunnianloukkaukseen ja törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun 
rikoksen pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai
etninen alkuperä, uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen 
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Taas kerran puhutaan pelkistä vaikuttimista, vaikka tässä olisi jopa suht' helppoa laittaa kriteeri teon tosiasialliseen luonteeseen. ### RiL 25 luku: vapauteen kohdistuvista rikoksista #### 10§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu 
  Ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
  Laittomaan uhkaukseen silloin, kun rikoksen pääasiallisena 
vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
### RiL 47 luku: työrikoksista #### 9§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu 
   Työturvallisuusrikokseen, työsyrjintään ja  kiskonnantapaiseen 
työsyrjintään sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta 
säädetään.
### Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, 4. luku #### 15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa 
  Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää
palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja)
toimittamien tietojen tallentamisen tämän
pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa
tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, 
jos hän toimii viipymättä tallentamansa
tiedon saannin estämiseksi:

  2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, 
että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain 
(39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka
17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.
Lisäys on siis viittaus kiihottamiseen ihmisryhmää vastaan. On aika hurjaa vaatia palveluntarjoajaa tietämään **tieto** *ilmeisesti* lainvastaiseksi, kun tuomioistuimillakin on rajankäynnissä suuria vaikeuksia - eikä ehdotettu 10§ teksti itse asiassa edes (onneksi) määrittele tietoa itsessään lainvastaiseksi, mikä tekee tuosta muotoilusta entistäkin oudomman. Lisäksi, kun toisaalta mitään sanktiota ei ole määrätty aiheettomasta tiedon saannin estämisestä, on aika ilmeistä että tuosta seuraisi voimakas pyrkimys palveluntarjoajille harjoittaa itsesensuuria - tai siis asiakkaidensa sensurointia "varmuuden vuoksi".