Tämän on siis tarkoitus olla asiantuntijalausunto ehdotettuun lakitekstiin,
ei mikään periaatteellinen ponsi tai julkilausuma.
Silti toki haluamme tuoda periaatteellisetkin näkökohdat esiin -
niihinhän koko kannanotto perustuu.
## Lausuntoteksti(luonnos, **KESKENERÄINEN**)
### Lausunto Oikeusministeriön mietinnöstä 3/2010 Rasistiset rikokset
#### Johdanto
Electronic Frontier Finland (Effi) ry kannattaa Euroopan neuvoston
tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan
hyväksymistä mietinnössä esitetyin varaumin artikloihin 3 ja 5
sekä lainsäädännön päivittämistä vastaamaan sitä sekä
neuvoston puitepäätöksen (2008/913/YOS) vaatimuksia.
**FIXME** pitäisikö eksplisiittisesti mainita puitepäätöksen mahdollistamat varaumalausumat?
Effi kuitenkin näkee työryhmän esittämissä lakiteksteissä
sekä perusteluissa useita vakavia ongelmia, erityisesti
sananvapautta kohtuuttomasti rajoittaville tulkinnoille
alttiita muotoiluja. Ehdotukset menevät monessa kohdin
paljon pitemmälle kuin mainitut kansainväliset sopimukset
edellyttävät ja ovat paikoin suorastaan ristiriidassa
niiden kanssa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla edellyttää,
että sananvapauden rajoitusten on oltava *välttämättömiä*.
Siten ne pitäisi aina säätää mahdollisimman suppeiksi,
eikä laajemmiksi kuin sopimukset edellyttävät kun
mitään näyttöä muuta Eurooppaa vakavammista ongelmista
Suomessa ei ole.
Työryhmä on sananvapauden kannalta tärkeitä toimintoja
luetellessaan unohtanut kaikkein tärkeimmän:
poliittisen puheen, poliittiseen mielipiteenmuodostukseen
vaikuttamisen. Sananvapauden ensisijainen tarkoitushan
demokratiassa on mahdollistaa vapaa mielipiteenmuodostus
sallimalla kaikkien mielipiteiden, erityisesti kaikkein
kiistanalaisimpien, julkinen esittäminen ja puolustelu
(ja tietysti vastustaminenkin).
Muistion perusongelma on ajatus, että
jokin materiaali olisi itsessään rikollista tai niin vaarallista,
että sen ei pitäisi lainkaan olla ihmisten saatavilla -
että rasismi olisi asia, josta ihmisten ei pitäisi
sallia vapaasti muodostaa mielipidettään.
Kriminalisoinnin pitäisi kohdistua toimintaan,
aineiston käyttötapaan, eikä kohdella materiaalia
sinänsä kuin taudinaiheuttajaa, jolta ihmiset ovat
kykenemättömiä suojautumaan.
Erityisen ongelmallisena Effi pitää esitystä
yleisön saataville asettamisen kriminalisoinnista
aivan liian laajalle ulottuvana: se rajoittaisi
kohtuuttomasti niin kirjakauppojen kuin kirjastojenkin
toimintaa ja tekisi rasismia käsittelevän
tieteellisen tutkimuksen lähes mahdottomaksi.
Toinen erittäin ongelmallinen kohta on ehdotus tietoyhteiskunnan
palveluntarjoajan vastuuvapauden rajaamisesta tavalla,
joka olisi kohtuuttoman raskas siirtäessään näille
poliisin ja tuomioistuinten tehtäviä ja johtaisi
yhteiskunnallista keskustelua rajoittavaan itsesensuuriin.
Effi katsoo myös, että ainakin ehdotetussa muodossa
lainmuutokset rajoittaisivat sananvapautta niin paljon,
että niiden säätäminen edellyttäisi perustuslainsäätämisjärjestystä.
#### Yksityiskohtaiset arviot lakiehdotuksista
##### Rangaistusten määräytymisestä (RiL 6 luvun 5§)
Vaikuttimen käytölle koventamisperusteena ehdotetussa laajuudessa
ei ole vakuuttavia perusteita. Erityisesti uskonnon ja
elämänkatsomuksen ottaminen koventamisperusteisiin
sellaisinaan on jo niin vakava uskonnonvapauden rajoitus,
että sitä ei voida Suomen oloissa mitenkään perustella.
Tässä pitäisi ehdottomasti rajoittua vain tilanteisiin,
joissa uskontoa käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen
rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen
alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään
neuvostojen puitepäätöksen 1 artiklan kohdan 3 mukaisesti.
Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysvaatimuksen
perusteella myös vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen
ottaminen mukaan koventamisperusteeseen edellyttäisi
näyttöä tosiasiallisista vakavista ongelmista, eikä
sellaista ole esitetty.
Vaikuttimen ottaminen yleiseksi koventamisperusteeksi
edellyttämättä mitään konkreettista, joka sitoisi sen itse tekoon,
on myös varsin ongelmallista ja sen vaikutuksia ja
mahdollisia soveltamisalueita pitäisi pohtia
hyvin perusteellisesti.
Erityisesti se saattaisi johtaa siihen, että vaikuttimia
arvioitaisiin vain syytetyn julkaistujen mielipiteiden
pohjalta, ja lisärangaistus tulisi siten tosiasiallisesti
mielipiteenilmaisusta eikä itse teon vaikuttimista.
Mietinnössä ongelmallisina mainitut tapaukset,
joissa nykyinen muotoilu ei toimi koska teko
onkin kohdistunut omaisuuteen, olisi helppoa
korjata täsmällisemmällä muotoilulla:
*"4) rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen
tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tai
tämän omaisuuteen tai omaiseen tähän ryhmään kuulumisen perusteella; ja"*
Tätä laajempaan mielipiteenvapauden rajoittamiseen ei
ihmisoikeussopimuksen välttämättömyysperiaatteen mukaan
ole perusteita.
Muistiossa esitetään koventamisperusteen käyttöä myös
mainittuihin ryhmiin kuulumattomien uhrien tapauksessa,
esimerkiksi rasisminvastaisen työn tekijöihin kohdistuvissa
teoissa. Tämän tarpeellisuus jää kuitenkin perustelematta:
koko tämän lainkohdan olennainen perustehan on uhrien
heikko asema ja kykenemättömyys itsensä puolustamiseen,
eikä valtaväestöön kuuluva tarvitse lisäsuojaa vain
tekemänsä hyvän työn takia. Jos sellainen kuitenkin
katsotaan tarpeelliseksi, se pitäisi perustella
erikseen ja mainita laissa täsmällisesti.
##### Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RiL 11 luvun 10§)
"Yleisön saataville asettaminen" kattaa muualla rikoslaissa
ja tekijänoikeuslaissa vakiintuneen tulkinnan mukaan kaikenlaisen
myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne, ja siten ehdotettu
muotoilu kriminalisoisi puheenaolevan aineiston myynnin
kirjakaupoissa, lainaamisen kirjastoissa ym.
Esimerkiksi toisen maailmansodan historiaa tutkiva tiedemies ei
ilmeisesti voisi laillisesti hankkia Hitlerin kirjoituksia.
Ehdotettu poikkeusmomentti ei asiaa korjaisi.
Erityisesti tieteessä tutkimuksen
rajaaminen "yleisesti hyväksyttävään" olisi
mahdoton, tieteellisen toisinajattelun ja
uudet läpimurrot estävä kriteeri.
Toiseksi, jos kriteeriksi asetetaan itse
materiaalin sisältö käyttötavasta riippumatta, se
tarkoittaisi, että tiettyä aineistoa joko
saa käyttää miten tahansa tai ei lainkaan:
tieteellinen tutkimus asettaisiin samalle
viivalle palopuheiden kanssa, eikä
rasistisesta puheesta raportointia voisi
erottaa sen alkuperäisestä esittämisestä
(vrt. työryhmänkin mainitsema EIT:n
päätös *Jersild vs. Tanska*).
Yleisön saataville asettamisen kielto olisi myös
voimakas periaatteellinen kannanotto vapaata
mielipiteenmuodostusta vastaan.
Neuvostojen puitepäätöksessäkin johdonmukaisesti
viitataan tekotapaan olennaisena tunnusmerkkinä.
Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysperiaatteen
mukaisesti tässäkään ei pitäisi laajentaa
kansanryhmän käsitettä sopimusvelvoitteita
laajemmiksi enempää kuin näyttö tosiasiallisista
vakavista ongelmista edellyttää. Erityisesti
elämänkatsomuksen lisääminen listaan samalla
epäsuorasti laajentaa uskonnon merkitystä siinä
ryhmäjäsenyydestä itse uskoon tavalla,
joka puuttuisi rajusti uskonnonvapauteen:
jos toisen uskonnon jumalaa tai profeettaa ei saa kutsua epäjumalaksi,
koska se olisi loukkaavaa, mitä jää jäljelle uskonnonvapaudesta?
Olisiko Ilse Paakkisen selvästi ateisteja loukkaava kirjoitus Helsingin Sanomissa 3.3.2010
(jossa mm. väitetään ateismia ideologiaksi, joka perustuu vihaan ja agressioon)
katsottava kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan?
Uskonto pitäisi tässäkin rajata vain tilanteisiin, joissa sitä
käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen
rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen
alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään.
Hyvästä tarkoituksesta huolimatta vammaisuuden tai sukupuolisen suuntautumisen
lisääminen kansanryhmän määritelmään ei ole perusteltua.
Sananvapauden rajoituksiin riittävän pahoista ongelmista Suomessa
ei ole näyttöä. Vammaisia ei uhkailla ryhmään kuulumisen vuoksi;
jos vammaisuuden perusteella pilkkaaminen halutaan kieltää, sen
voisi paremmin lisätä esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöön.
Sukupuolisen suuntautumisen osalta taas ehdotettu muotoilu tarkoittaisi
varsin rajua puuttumista uskonnonvapauteen, kun ilmeisesti Raamatustakin
pitäisi sensuroida homoseksuaalisuuden kieltävät kohdat (3 Moos 18:22 ym).
Toisaalta maailmalta löytyy varoittavia esimerkkejä siitä, että
yritykset seksuaalivähemmistöjen suojeluun sananvapautta
rajoittamalla ovatkin kääntyneet näitä vastaan
(esim. Kanadan Little Sisters -kirjakaupan tapaus):
vähemmistöt ovat erityisen haavoittuvia sananvapauden
rajoitusten väärikäytösten edessä.
Lain nykyinenkin muotoilu on näissä suhteissa ongelmallinen,
ja ongelma vain korostuu kun sitä yritetään laajentaa.
Asiaa voisi yrittää korjata esimerkiksi rajauksella
*"... jos teko on suoritettu tavalla, joka on omiaan yllyttämään
väkivaltaan tai vihaan tällaista ryhmää tai tällaisen ryhmän
jäsentä kohtaan, ..."*.
Parasta olisi kuitenkin
muotoilla koko pykälä uudelleen niin, että
kriminalisoidaan haitallinen teko
sen primäärikriteerillä eikä epäsuorasti
pelätyllä tavalla mahdollisesti vaikuttavan
materiaalin kautta, esimerkiksi
puitepäätöksen muotoilua seuraten:
*"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan,
joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän
taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen
levittämällä lausuntoja tai muita tiedonantoja tai
muulla vastaavalla tavalla,
on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.*
*Momentissa 1 'uskonnon' tarkoitetaan viittaavan menettelyyn,
jossa uskontoa käytetään tekosyynä tällaisten tekojen kohdistamiseen rodun,
ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan
määriteltyyn ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen."*
Vaihtoehtoisesti uskonnon voisi jättää lakitekstistä kokonaan
pois ja lisätä tekosyiden kierron estämiseksi
listan eteen sanan "tosiasiallisesti":
*"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan,
joka kohdistuu **tosiasiallisesti** rodun, ihonvärin,
syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään ..."*
Tämä kattaisi uskonnon lisäksi muutkin kiertoilmaisut
kansanryhmän määrittelyssä.
##### Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (ehdotettu uusi RiL 11 luvun 10a§)
Uusia rikosnimikkeitä ei pitäisi lisätä ilman hyviä syitä, eikä tämän
tarpeellisuutta työryhmän muistiossa vakuuttavasti perustella.
Sinänsä törkeän tekomuodon luominen ei muuten olisi erityisen
ongelmallista, se voisi olla hyödyllistäkin,
mutta ehdotettu muotoilu on kohtuuttoman
väljä: etenkin kohta 2) olisi paremmin
paikallaan teon perusmuodon tunnusmerkistössä.
Ehdotettuun rangaistusasteikkoon nähden väkivaltaan
yllyttämisen pitäisi olla jollakin tavoin poikkeuksellista,
"muulla tavoin" on liian epämääräinen.
**FIXME** tähän ehdotus paremmasta muotoilusta
##### Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen (RiL 17 luvun 1a§)
Työryhmä esittää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittelyn laajentamista
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos tämä toteutetaan yhdessä
ehdotetun yleisön saataville asettamiskiellon kanssa, seuraus olisi,
että esimerkiksi tarkoituksella (rahaa saadakseen) yhdenkin rasistisen
kirjan myynyt antikvaarinen kirjakauppa voisi olla lain mukaan
järjestäytynyt rikollisryhmä. Tämä ei liene tarkoituksenmukaista.
Vaikka kansanryhmää vastaan kiihottaminen määriteltäisiinkin
edellämainitun kaltaiset omituisuudet poissulkevalla tavalla,
järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän laajentaminen
eksplisiittisesti tiettyyn rikokseen, ja vieläpä sellaiseen,
joka jo itsessään on sananvapauden rajoitus, vaatisi poikkeuksellisia
perusteluja, joita ei työryhmän mietinnöstä löydy.
Ehdotetun kansanryhmää vastaan kiihottamisen törkeän muodon
mukaisiin rikoksiin järjestäytyneen rikollisryhmän
määrittely voisi soveltua, mutta siihen se tulisi
jo rangaistusasteikon kautta mukaan eikä vaatisi
muutoksia tähän pykälään.
Effin mielestä tähän pykälään ei tulisi tehdä
työryhmän ehdottamaa muutosta.
##### Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa (Laki Tietoyht palv tarj 4. luku 15§)
Ehdotettu sanamuoto lähtee taas siitä, että tietty *tieto* olisi
itsessään lainvastaista, riippumatta siitä mitä sillä tehdään,
onko se julkisesti jakelussa vai esimerkiksi tutkijan yksityisessä
tiedostossa. Tämän lähtökohdan ongelmallisuus on jo tullut esiin.
Toiseksi, vaatimus että palveluntarjoajan pitäisi voida tunnistaa
tieto "ilmeisesti" lainvastaiseksi on kohtuuton, kun puhutaan
tuomioistuimillekin vaikeista rajankäynneistä.
Ongelmallisinta tässä ehdotuksessa on se, että mitään
sanktiota ylivarovaisuudesta ei ole, joten palveluntarjoajan
kannattaisi "varmuuden vuoksi" poistaa kaikki mistä joku
vain keksii valittaa - eikä tällaisen tosiasiallisen
sananvapauden rajoittamisen kohteeksi joutuneella
olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan
edellyttämää oikeussuojakeinoa.
Tämä johtaisi mahdollisuuteen sabotoida
tehokkaasti poliittista keskustelua.
Kaiken kaikkiaan tämä muotoilu rajoittaisi sananvapautta
epäsuorasti, kiertäen Euroopan ihmisoikeussopimuksen
10 artiklan kohtaa "... viranomaisen siihen puuttumatta ..."
painostamalla palveluntarjoajia puuttumaan viranomaisen
asemesta, tavalla joka selvästi ylittää saman sopimuksen
artiklassa 17 säädetyn oikeuksien väärinkäytön kiellon.
Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta parasta olisi
sen sijaan kieltää palveluntarjoajia poistamasta tietoa
ilman selviä kriteereitä: tuomioistuimen määräystä, saman
lain 22§:n tapaista vastuun ottavaa valittajaa tai omia,
etukäteen julkaistuja ja valituskelpoisia sääntöjään.
**FIXME** tämän muotoilu kaipaa hiomista
##### Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Oikeushenkilön rangaistusvastuuta ehdotetaan laajennettavaksi
useassa pykälässä. Osa näistä on hyvin perusteltuja ja
ongelmattomia, esimerkiksi työsyrjinnän tapauksessa,
mutta erityisesti vaikuttimen käyttäminen kriteerinä
oikeushenkilön rangaistusvastuulle on ongelmallista:
pitääkö rasistisen vaikuttimen jotenkin näkyä oikeushenkilön
etuna (mikä se voisi olla?) tai toimeksiantona vai riittääkö
asianomaisen toimihenkilön vaikutin?
Vaikuttimen asemesta parempi olisi käyttää kriteerinä
teon kohdistumista rodun, ihonvärin,
syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän
mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän
jäseneen jäsenyyden takia.
**FIXME** täsmennettävä minkä rikosten osalta OK
## epämuodollisia huomioita
* rikosten määrittely väärin päin: tekstien yms levittämistä ei
pitäisi määritellä rikokseksi, vaan varsinaisen tunnusmerkistön
pitäisi olla muu - vrt. EU:n puitepäätöksen muotoilu:
"edellä a alakohdassa tarkoitetun teon suorittaminen levittämällä tai
jakamalla julkisesti kirjoituksia, kuvia tai muuta aineistoa".
Tätä *ei* pidä tulkita niin että minkäänlaisen aineiston
levittäminen tai jakaminen automaattisesti olisi rikollista,
vaan että väkivaltaan ja vihaan yllyttäminen silläkin tavoin
sitä olisi.
* "yleisön saataville asettaminen" mahdottoman lavea, sen
vakiintunut tulkinta kattaa kirjakaupatkin. Se olisi parasta
jättää kokonaan pois.
* vaikuttimien pitäminen raskauttavina asianhaaroina:
tähän pitäisi löytää hyvä muotoilu, joka rajaa
"vaikuttimen" selkeästi itse teosta havaittavissa
oleviin seikkoihin (vrt. palkkamurha), eikä johda
puhtaaseen ajatustenlukuvaatimukseen.
* organisoidun rikollisjärjestön määrittelyn laajentaminen
on tarpeetonta ja esitetyssä muodossa suorastaan mahdottoman
väljä: vaikka kriteerinä olisikin teon tarkoituksellisuus,
tarkoitus voisi olla rahanteko (kirjakaupat) tai
tieteellisen tutkimuksen edistäminen (historiantutkimus
tulee ensimmäisenä mieleen, mutta myös Tatu Vanhanen &c)
* muotoilu sallitusta tieteellisestä tutkimuksesta ym
on hirveä, ja sananvapauden ydin eli poliittinen puhe
on sivuutettu kokonaan.
## työryhmän lakiehdotusten analyysiä
### RiL 6 luvun 5§: Rangaistuksen määräämisestä
Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:
4) rikoksen tekeminen pääasiassa rodun,
kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon
tai elämänkatsomuksen, syntyperän, sukupuolisen
suuntautumisen, vammaisuuden tai
muun sellaisen perusteen vuoksi;
Tämä tekee koventamisperusteen vaikuttimesta ilman mitään konkreettista
itse tekoon liittyvää näyttöä - puhdas ajatustenlukuvaatimus siis.
Jos tarkoitus on vain laajentaa koventamisperuste esimerkiksi
maahanmuuttajia puolustaviin ministereihin kohdistuviin tekoihin
tai uhrin omaisuuteen/omaisiin jne,
se olisi parempi sanoa eksplisiittisesti.
Koko viharikoslainsäädännön olennaisena perusteena oleva
uhrien heikko asema ja kyvyttömyys itsensä puolustamiseen
ei kuitenkaan mitenkään sovellu tuollaisiin tapauksiin.
Se että viittaus teon uhriin on poistettu johtaa muuten
mielenkiintoiseen seuraukseen: myös *tekijän* rotu jne
voisi olla koventamisperuste.
Mietinnössä havaituiksi ongelmiksi mainitut tapaukset
rikosten kohdistumisesta omaisuuteen tai omaisiin olisi
helppo kattaa eksplisiittisesti:
*"rikoksen kohdistaminen ... henkilöön, tämän omaisuuteen
tai omaisiin ..."*
### RiL 11 luku: Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan
#### 10§ Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka yleisön keskuuteen levittää tai asettaa
yleisön saataville lausuntoja, kuvia tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai
solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista
taikka uskontoon tai elämänkatsomukseen,
syntyperään, sukupuoliseen suuntautumiseen
tai vammaisuuteen perustuvaa ryhmää taikka
niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää,
on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
Kiihottamisena kansanryhmää vastaan ei
pidetä sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen
lausuntojen, kuvien tai tiedonantojen levittämistä
yleisön keskuuteen tai asettamista yleisön saataville,
joiden esittämistä on pidettävä hyväksyttävänä tieteessä,
taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa
toiminnassa taikka ajankohtaisten tai historiallisten
tapahtumien selostamiseksi.
Uutta on siis "yleisön saataville asettaminen",
kuvien mainitseminen erikseen
ja toinen momentti (poikkeukset).
Tässä on pääsääntö ja poikkeus väärin päin.
Materiaalin levittämistä sinänsä ei pitäisi kriminalisoida,
vaan kriteerin pitäisi olla eksplisiittinen yllyttäminen
väkivaltaan tai vihaan.
Toiseksi, ehdotettu poikkeusluettelo antaa hämmentävän
kuvan sananvapauden merkityksestä: poliittinen puhe,
siis "väärien" mielipiteiden esittäminen, ei
ilmeisesti olisi lainkaan suojeltua.
Merkillistä on myös se, että poikkeusmomentti ei
puhu materiaalin käytöstä, vaan siitä itsestään -
ts. jos sen esittäminen luetelluissa konteksteissa on
hyväksyttävää, sitä saa levittää missä vain!
(Epäilen kyllä että tämä ei ollut tarkoitus.)
Vrt. cybercrime-lisäpöytäkirjan 3 artiklan varauma 2,
joka viittaa nimenomaan toimintaan.
Koko pykälä pitäisi kirjoittaa uusiksi, nykyinenkin
muotoilu on kohtuuttoman tulkinnanvarainen.
Alustava ehdotus: *"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan
tai vihaan, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, syntyperän,
uskonnon tai vakaumuksen taikka kansallisen tai etnisen
alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen
ryhmän jäseneen ..."*
(Suunnilleen suoraan EU:n puitepäätöksestä)
tai ehkä varaumalla *"... tavalla, joka on omiaan
yllyttämään väkivaltaan tai vihaan..."*
Idea on siis kriminalisoida se mitä halutaan
kieltää eikä tekoa siksi, että sen arvellaan voivan
sillä tavoin vaikuttaa.
#### 10a§ Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan
1) kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan
tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan,
törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen,
törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa
tarkoituksessa tehtyyn tappoon,
2) rikoksentekijän tarkoituksena on muulla
kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheuttaa
ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta tai
3) selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä
tai turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on
tuomittava, törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan,
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään
neljäksi vuodeksi
Kohta 2) on kohtuuttoman tulkinnanvarainen.
Ilman sitä tällä ei luultavasti olisi juurikaan vaikutuksia,
mutta turhalta koko pykälä silti tuntuu.
#### 15§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, törkeään
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja syrjintään
sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
Tämä tulee ilmeisesti suoraan EU:n puitepäätöksestä.
Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on
levitetty aika moneen pykälään, pitäisi analysoida
niiden yhteisvaikusta tarkemmin.
### RiL 17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
#### 1a§ Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
Se, joka:
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän
taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä
rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden
valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla
taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla
järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa
varten,
4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla
järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen
tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän
toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja
järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia
asioita tai antamalla ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä
taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden
saavuttamista muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena
on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on
vähintään neljä vuotta vankeutta,
taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu
rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on
tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Villakoiran ydin tässä on viittaus 11 luvun 10§:ään eli kiihotukseen
kansanryhmää vastaan. Varsin järeää kalustoa siis haetaan sen tueksi,
ja kun sen määritelmää samalla lavennetaan, järjestäytyneen
rikollisryhmän määritelmään mahtuisi esimerkiksi antikvaarinen kirjakauppa,
joka tarkoituksella (rahaa saadakseen) myy vääriä kirjoja,
tai yliopisto, joka pitää julkisesti saatavilla vääriä tutkimuksia...
Tämä kohta ehdotuksesta olisi syytä haudata kokonaan ja jättää
järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely tarkoittamaan sitä
mitä sillä on alunperinkin haettu eikä laajentaa sitä
"väärien" poliittisten toimijoiden piiriin.
#### 24§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen,
laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon
järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen,
väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan,
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan
myös 1 §:ssä tarkoitettuun julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin,
kun kehottamisen tai houkuttelemisen kohteena on 11 luvussa tarkoitettu
syrjintä tai 47 luvussa tarkoitettu työsyrjintä tai kiskonnantapainen
työsyrjintä taikka silloin, kun kehottamisen tai houkuttelemisen
pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä,
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen,
vammaisuus tai muu sellainen peruste.
Onkohan tämä ensimmäinen kerta kun *oikeushenkilön* vaikuttimia
käytettäisiin rikoksen tunnusmerkkinä?
### RiL 24 luku: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
#### 13 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Kunnianloukkaukseen ja törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun
rikoksen pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai
etninen alkuperä, uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, sovelletaan,
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Taas kerran puhutaan pelkistä vaikuttimista, vaikka tässä olisi
jopa suht' helppoa laittaa kriteeri teon tosiasialliseen
luonteeseen.
### RiL 25 luku: vapauteen kohdistuvista rikoksista
#### 10§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan sovelletaan,
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Laittomaan uhkaukseen silloin, kun rikoksen pääasiallisena
vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä,
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste,
sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
### RiL 47 luku: työrikoksista
#### 9§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Työturvallisuusrikokseen, työsyrjintään ja kiskonnantapaiseen
työsyrjintään sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta
säädetään.
### Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, 4. luku
#### 15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa
Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää
palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja)
toimittamien tietojen tallentamisen tämän
pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa
tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä,
jos hän toimii viipymättä tallentamansa
tiedon saannin estämiseksi:
2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa,
että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain
(39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka
17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.
Lisäys on siis viittaus kiihottamiseen ihmisryhmää vastaan.
On aika hurjaa vaatia palveluntarjoajaa tietämään **tieto**
*ilmeisesti* lainvastaiseksi, kun tuomioistuimillakin on
rajankäynnissä suuria vaikeuksia - eikä ehdotettu 10§
teksti itse asiassa edes (onneksi) määrittele tietoa
itsessään lainvastaiseksi, mikä tekee tuosta
muotoilusta entistäkin oudomman.
Lisäksi, kun toisaalta mitään sanktiota ei ole
määrätty aiheettomasta tiedon saannin estämisestä,
on aika ilmeistä että tuosta seuraisi voimakas
pyrkimys palveluntarjoajille harjoittaa
itsesensuuria - tai siis asiakkaidensa
sensurointia "varmuuden vuoksi".