"Yleisön saataville asettaminen" kattaa muualla rikoslaissa
ja tekijänoikeuslaissa vakiintuneen tulkinnan mukaan kaikenlaisen
-myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne, mutta ei epäsuoria
-viittauksia kuten linkitystä Internetissä.
+myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne.
Siten ehdotettu muotoilu kriminalisoisi puheenaolevan aineiston
myynnin kirjakaupoissa, lainaamisen kirjastoissa ym.
Esimerkiksi toisen maailmansodan historiaa tutkiva tiedemies ei
mahdoton, tieteellisen toisinajattelun ja
uudet läpimurrot estävä kriteeri.
+Toisaalta on epäselvää kattaisiko "yleisön saataville
+asettaminen" linkittämistä lainkaan. Asiasta ei ole
+juurikaan oikeuskäytäntöä, tekijänoikeuslain esitöissä
+eritellään erilaisia linkkityyppejä mutta kaiken
+kaikkiaan asia on vielä avoin.
+Siten parempi ratkaisu olisi katsoa laajamittainen
+yllytystarkoituksessa tehty linkittäminen
+avunannoksi levittämiseen.
+
Toiseksi, jos kriteeriksi asetetaan itse
materiaalin sisältö käyttötavasta riippumatta, se
tarkoittaisi, että tiettyä aineistoa joko
(vrt. työryhmänkin mainitsema EIT:n
päätös *Jersild vs. Tanska*).
-Yleisön saataville asettamisen kielto olisi myös
+Yleisön saataville asettamisen kielto riippumatta
+tarkoituksesta tai kontekstista olisi myös
voimakas periaatteellinen kannanotto vapaata
mielipiteenmuodostusta vastaan.
Neuvostojen puitepäätöksessäkin johdonmukaisesti
Lain sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 § perusteella tuomioistuin voi poliisin, syyttäjän tai asianosaisen hakemuksesta määrätä verkkoviestin jakelun keskeytettäväksi, jos on ilmeistä, että viestin pitäminen julkisesti saatavilla on rangaistavaa. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Voimassa oleva laki mahdollistaa siis hyvin tehokkaan ja nopean puuttumisen laittomaan viestintään ilman että Internet-operaattoreille tarvitsee siirtää nykyään syyttäjille ja tuomioistuimille kuuluvia tehtäviä. Effin selvittäessä asiaa toukokuussa 2007 ilmeni, että poliisi, syyttäjä tai asianosainen oli kuluneen yli kahden vuoden aikana pyytänyt verkkoviestin jakelun keskeyttämistä Helsingin käräjäoikeudelta kaksi kertaa (nämä kaksi tapausta sisältävät kaikki Helsingin käräjäoikeuden käsittelemät keskeyttämismääräykset!). Vain toisessa tapauksessa pyyntö oli niin perusteltu, että oikeus hyväksyi sen. Kun nykyisiäkään oikeusturvakeinoja ei ilmeisesti tarvita, niin emme näe mitään syytä korjata olematonta ongelmaa uudella lainsäädänöllä.
-(Viite: http://www.effi.org/blog/kai-2007-05-22.html )
+(Viite yllä olevaan: <http://www.effi.org/blog/kai-2007-05-22.html> )
+
-Jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella ((laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 §) tuomioistuin
-voi määrätä verkkoviestin jakelun keskeytettäväksi syyttäjän, poliisin tai
-asianosaisen
Ongelmallisinta tässä ehdotuksessa on se, että mitään
sanktiota ylivarovaisuudesta ei ole, joten palveluntarjoajan